Väärintekijät, sielunvihollinen ja omatunto

”Voi uppiniskaista ja saastutettua, voi väkivaltaista kaupunkia!

Se ei ole totellut ääntä, ei huolinut kurituksesta, ei luottanut Herraan, ei lähestynyt Jumalaansa.

Sen päämiehet sen keskellä ovat ärjyviä leijonia.

Sen tuomarit ovat kuin sudet illalla, jotka eivät säästä mitään aamuksi.

Sen profeetat ovat huikentelijoita, uskottomia miehiä.

Sen papit saastuttavat pyhän ja tekevät väkivaltaa laille.

Herra on vanhurskas sen keskellä, hän ei tee väärin.

Joka aamu hän tuo valoon oikeutensa, ei se tulematta jää.

Mutta väärintekijä ei tunne häpeätä.”

Sefanja 3 : 1 – 5

Nuorempana en halunnut ajatella maailmasta mitään pahaa. En halunnut ajatella, että paholainen oikeasti kiusaa meitä kaikkia ja vaikuttaa maailmassa moniin ihmisiin, jopa uskoviin. Oli mielestäni onnellisempaa ajatella vain Jumalan rakkautta ja suojelusenkeleitä. Tällainen pehmeä ajatusmaailma on kait monellakin, varsinkin naisilla. Naisilta ei myöskään odoteta sellaisia uskon julistuksia, joissa mainitaan sielunvihollinen ja sen aiheuttama tuho maailmassa. Monien mielestä vain miehet voivat puhua niistä asioista. Naisilta odotetaan äidillisen pehmeitä ja kauniita julistuksia ja jos näin ei aina ole, käännytään helposti pois.

Mutta. Mitä pidemmälle ihminen – nainen tai mies – etenee uskon tiellä, sitä enemmän Jumala antaa Sanan ja Pyhän Hengen kautta tietoa myös sielunvihollisen toiminnasta maailmassa ja sehän ei ole koskaan kaunista katsottavaa, eikä siitä voi puhua kauniisti ja pehmeästi. Jumala on totuus ja totuuden Hän antaa meidän nähtäväksi, jotta osaisimme välttyä eksymiseltä, johon sielunvihollinen niin monin tavoin yrittää meitä jokaista ohjailla.

Charles Stanley sanoi TV-ohjelmassa Kosketuskohta, että suurin sielunvihollisen valhe on saada ihmiset uskomaan, ettei sielunvihollista ole olemassa.

Jokainen on kokenut joskus kiusauksia tehdä sellaista minkä tietää vääräksi, esimerkiksi valehdella tietoisesti jokin asia muuksi kuin se on. Mistä se kiusaus tulee ? Se tulee ihmisen itsekkyydestä, pelkuruudesta tai ahneudesta.

Mistä sitten tulevat ihmisen itsekkyys, pelkuruus ja ahneus, vaikka jokainen myötäsyntyisesti tiedostaa niiden olevan vääryyttä ? Jos sielunvihollista ei olisi, ihminen ei toimisi omaatuntoaan vastaan, vaan ymmärtäisi, että omatunto ohjaa aina oikeaan. Sielunvihollinen saa ihmiset uskomaan, että valheet ovat hyväksyttäviä, koska se itse valehtelee kaiken aikaa. Valhe on totuuden vastakohta. Totuus on valoa ja valhe on pimeyttä.

Mistä omatunto tulee ? Ihmiseen on luotu Jumalan totuus jo luomistyössä, joka saa aikaan omantunnon. Aatami ja Eevakin osasivat hävetä silloin, kun rikkoivat Jumalan käskyä vastaan, vaikka he olivat ensimmäisiä ihmisiä, joilla ei ollut vanhempia opettamassa.

Omatunto on kallisarvoinen lahja Jumalalta meille ja vahvistaa meidän olevan totuuden Jumalan lapsia. Jos rikomme omaatuntoamme vastaan, meille tulee siitä paha olo. Se ei johdu siitä, että joku ihminen meitä syyttäisi, vaan siitä, että olemme silloin eksyneet kauas pois Taivaallisesta Isästämme ja siitä puhtaasta minästämme, joka kuuluu Jumalan totuuden valoon ikuisesti ihan luonnostaan.

Omatunto syyttää meitä itseämme siitä, että miksi lankesimme paholaisen ansaan. Vaikka yrittäisimme syytellä väärästä teostamme muita ihmisiä tai sielunvihollista, omatuntomme ei sillä tavoin jätä rauhaan. Moni on sairastunut sen vuoksi, koska ei ole kyennyt tunnustamaan itselleen tehneensä jotain väärin ja sen vuoksi asia on jäänyt käsittelemättä ja velloo jossain mielen ja omantunnon syövereissä vuodesta toiseen.

Voi kuvitella, millainen tämä maailma olisi, jos kenelläkään ei olisi omaatuntoa ohjaamassa oikeaan. Maailma olisi silloin paljon pahempi paikka kuin Sodoma ja Gomorra olivat aikoinaan. Olisiko ihmiskuntaa enää olemassakaan, sitä voisi miettiä. Ihmisten tahto hyviin tekoihin tulee aina Jumalan luomasta omastatunnosta, olipa ihminen uskossa tietoisesti tai ei.

Jeesus Kristus on ainoa maailmassa, joka voi vapauttaa ihmisen huonosta omastatunnosta. Jotkut ovat kirjoittaneet netissä kysymyksiä siitä, miten joku yksi mies on voinut ottaa koko maailman synnit pois siten, että hänet ristiinnaulittiin tuhansia vuosia sitten. Tällainen on yleensä sarkastinen kysymys, mutta vastaan kuitenkin.

Jeesus Kristus ei ollutkaan kuka tahansa mies, vaikka Hän eli maan päällä miehenä. Hän oli puhdas ja viaton, tämä jo yksistään erottaa Hänet muista miehistä, sillä Hänessä ei ollut syntiä. Hän teki ihmeitä, joilla Hän todisti olevansa Jumalan Poika. Hän tiesi Taivaan valtakunnan asioita ja tulevia tapahtumia, joista ei koskaan sitä ennen oltu puhuttu. Hän tiesi näitä asioita jo 12 vuotiaana, jolloin Hän keskusteli oppineiden kanssa ja hämmästytti heitä tiedoillaan. Tuskinpa Maria ja Joosef olivat niitä asioita opettaneet Hänelle. Jeesus oli kaikella tapaa enemmän kuin tavallinen mies. Vain viaton Jumalan Poika saattoi lunastaa maailman synnit ristillä.

Parhaan todisteen Jeesuksesta saat, kun itse otat Hänet elämäsi Herraksi ja pyydät syntisi anteeksi Hänen nimessään ja veressään. Saat kokea sellaista sisäistä rauhaa, jota et ennen ole kokenut, koska sinut on pesty puhtaaksi Hänen armoverellään. Synneistä vapautuminen on todellista vapautta.