Ylpeys on heikkoutta

Daavidin virsi (Jumalan mielen mukainen hallitsija)

”Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.

Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni ?

Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.

En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä

vihaan: ei se saa minuun tarttua.

Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.

Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan;

jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.

Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä;

joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.

Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun

silmäini edessä. ”

Psalmi 101 : 1 – 7

”Ylpeys käy lankeemuksen edellä”. Tuttu sanonta ja niin totta.

Monet ylpeät ihmiset sortuvat valheisiin, petoksiin ja teeskentelyyn. He ovat alttiita kopioimaan muilta huonojakin tapoja. He ovat olleet ylpeitä jo nuoruudessaan vanhempiensa neuvojen edessä ja he ovat ylpeitä jopa Jumalan edessä. Sellainen kova ylpeys saattaa sortua hetkessä sirpaleiksi ja ylpeyden naamion alta paljastuukin heikkous ja pelkuruus. Ylpeä ihminen yleensä oppii uusia asioita hitaammin kuin nöyrä, sillä hänelle on vaikeaa, tai jopa mahdotonta, kuunnella muiden neuvoja. Ylpeä ihminen saattaa olla ideavaras, mutta ei anna siitä kunniaa toiselle, vaan keinotekoisesti itselleen. Ylpeys on siis todellisen kehityksen jarru monessakin tilanteessa ja ennenkaikkea ylpeys pitää ihmisen kaukana Jumalasta.

Nöyryydessä sitävastoin on monenlaista voimaa, ja yksi niistä on se, että nöyrä ihminen on aina valmis oppimaan uusia, hyviä asioita. Nöyrä ihminen on sitä ’hyvää, pehmeää multaa’, johon Sanan siemenkin helposti uppoaa ja alkaa siinä kasvamaan ja versomaan, kunnes tuottaa hyvää hedelmää. Ylpeä ihminen on ’kovaa ja kuivaa multaa’, johon mikään ravitseva siemen ei ota kunnolla juurtuakseen, paitsi ehkä piikikäs kaktus. Jumala ei hyväksy ylpeyttä, koska se on epäterveellistä ihmiselle itselleen. Ylpeä eksyy helposti väärälle tielle ja vahingoittaa siinä eniten itseään.

Ainoa, joka voi ylpeyden ihmisessä murtaa, on Jeesus. Hän voi pehmittää ihmisen kivisydämen ja antaa sisäisen rauhan, josta käsin on turvallista olla myös heikko ja nöyrä ja kuitenkin vahva Kristuksessa.