Eikö hyviä tekoja saa tehdä, eikö Jumalaa saa totella ?

on

”Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vahurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

’Kaksi miestä meni pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoa kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’

Mutta publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.’ Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Luukas 18 : 9 – 14

Kirjoitin otsikon noin, koska tämän Raamatun lauseen voi ymmärtää väärinkin ja silloin mieleen voi nousta tuollaisia, tai muita kysymyksiä. Oikeasta vanhurskaudesta puhutaan todella usein seurakunnissa. Joissakin seurakunnissa on jopa luovuttu Jumalan antamasta kymmenestä käskystä sen vuoksi, että ihmiset ymmärtäisivät oikean vanhurskauden, eli pelastuksen vain Jeesuksen veren kautta. Tämä on joidenkin ihmisten kohdalla johtanut välinpitämättömyyteen Jumalan käskyjä ja tahtoa kohtaan, osittain siksi, jotta he eivät olisi kuin tuo fariseus, osittain sen vuoksi, että elämä olisi niin helpompaa.

Tämä Raamatun kohta ei kuitenkaan tarkoita hyvistä teoista luopumista, vaan sitä, että Jumalan lahjoittama vanhurskaus ymmärrettäisiin oikealla tavalla. Jeesus oli käytännönläheinen opettaja, joka otti esimerkkinsä tavallisesta elämästä. Mikään Jeesuksen sana ei ole riittämätön tai väärä, mutta ihmisten ymmärrys voi olla joskus puutteellinen. Tämä ei tarkoita välttämättä juuri sinua, joka tätä nyt luet, mutta ihmisiä on monenlaisia, joillakin on enemmän tietoa ja ymmärrystä, jotkut toiset ovat vasta hengellisellä alkutaipaleella.

Raamatun Sanan oikein ymmärtämiseen ei liity ylemmyyttä tai alemmuutta, sillä jokainen ihminen on yhtä rakas Jeesukselle. Ihan niinkuin vanhemmillekin kaikki lapset ovat yhtä rakkaita, vaikka he ovat kehityksessään eri tasoilla. Mutta niinkuin Paavalikin kirjoitti; vahvojen tulee tukea heikkoja. Se tarkoittaa myös Sanan ymmärtämisen suhteen; he jotka tietävät ja ymmärtävät sitä enemmän, opettavat muita tai korjaavat väärinymmärryksiä. Se on seurakunnan yhteisöllistä lähimmäisen rakkautta, jotta jokainen pääsisi kerran voittajana perille taivaan kotiin. Sitä voisi verrata perhe-elämässä siihen, kun isommat sisarukset opettavat ja suojelevat pienempiä sisaruksia. Sanan ymmärtäminen oikein ei kuitenkaan liity ihmisen ikään, eikä koulutukseen. Pastoritkin tarvitsevat joskus uskon virkistystä, ihan kuin muutkin.

Fariseuksen ja publikaanin tapaisia ihmisiä on tänäkin päivänä kaikissa seurakunnissa. Publikaani on se ihminen, joka on vasta tulossa Jeesuksen luo, nöyränä ja tunnontuskissaan, eikä edes kehtaa katsoa Jeesusta silmiin, koska omat synnit nolottavat. Jeesus näkee hänessä sillä hetkellä rehellisyyttä ja siinä totuuden hetkessä ihminen on otollinen ottamaan Jumalan vanhurskauttamisen vastaan. Hän saa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimen ja ristillä vuodatetun armoveren vuoksi. Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki voi tulla sen jälkeen ihmiseen, joka on näin vapautettu vanhoista synneistä. Pyhän Hengen lempeä vaikutus antaa vanhurskaalle sisäisen rauhan ja puhdistaa ihmisen vähitellen sellaiseksi, kuin Jumala hänet alunperin loi. Ihminen puhdistuu ikäänkuin ’parhaaksi minäksi’, kun sielunvihollisen aiheuttamat vahingot siivotaan hänestä pois.

Fariseus on se ihminen seurakunnassa, joka ei ole itselleen tai Jumalalle täysin rehellinen. Hän ei tunnusta, tai ei näe, omia syntejään. Hän uskoo pääsevänsä taivaaseen omilla hyvillä teoillaan, kuten almujen antamisella. Hän yrittää lepyttää ja miellyttää Jumalaa ja muita ihmisiä teoillaan. Hän kehuu ääneen omia hyviä tekojaan, jotta muut ihmiset arvostaisivat häntä ja pönkittäisivät hänen itsetuntoaan. Hän voi kuitenkin olla sisäisesti levoton, ehkä jonkinlainen tyhjyyden tunnekin vaivaa. Häntä voi pelottaa, että ’mitä jos hän ei teekään tarpeeksi hyviä tekoja, mitä jos Jumala ei huolikaan häntä taivaaseen’. Sisäinen pelko aiheuttaa hänen mieleensä vertailua, ehkä myös kateutta, hänen itsensä ja muiden välille. Hän katsoo ympärilleen ja näkee ihmisiä, jotka ovat tehneet näennäisesti enemmän syntiä kuin hän itse on tehnyt ja tällainen fariseuksen kaltainen ihminen saa siitä vääränlaista lohtua. Hän huokaisee helpotuksesta, hän ei olekaan yhtä ’huono’ kuin nuo muut. Seurakunnan penkissä hän katsoo noita langenneita ihmisiä ja ajattelee: ’Mitä nuo täällä tekevät, he eivät ansaitse taivaspaikkaa, niinkuin minä’. Hän on vain ymmärtänyt kaiken väärin. Hän on ehkä ymmärtänyt ’synniksi’ vain tietyt teot, kuten rikollisuuden. Hän on ehkä ajatellut: ’Enhän minä ole syntinen, en ole tehnyt rikoksia, en ole eronnut, enkä ole homo’. Hän ei ole ymmärtänyt synneiksi sydämen syntejä; kateutta, ylimielisyyttä, vahingoniloa, pahansuopaisuutta, itsekkyyttä, panettelua, kylmyyttä, anteeksiantamattomuutta, katkeruutta ja ahneutta. Jumala kuulee kaikki ajatukset, vaikka muut ihmiset eivät niitä näkisi. Jumalalle kaikki synnit ovat samanveroisia. Koska fariseuksen kaltainen ihminen ei ole tullut aidosti synnintuntoon, hän ei ole katunut mitään ja siksi hän ei ole pyytänyt aidosti Jumalalta anteeksi ja on näin ollen jäänyt ilman oikeaa vanhurskautta ja Pyhän Hengen pyhitystä.


”Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.”

Johannes 7 : 18

Kymmenen käskyä erittelee, mitä lähimmäisen rakkaus käytännössä tarkoittaa. Moni uskoo, että rakkaus tarkoittaa vain perheen sisäisiä hellyyden osoituksia ja kauniita sanoja. Lähimmäisen rakkaus sisältää luonnollisen kunnioituksen kaikkia ihmisiä kohtaan, sillä jokainen ihminen, jonka kohtaamme missä ja milloin tahansa, on meidän ’lähimmäisemme’, se sana ei siis tarkoita vain perhettä ja ystäviä. Olen kuullut joskus jonkun sanovan: ’Ei minun tarvitse kunnioittaa vieraita ihmisiä’. Sana ’kunnioitus’ ymmärretään joskus väärin, se ei tarkoita ylenmääräistä pokkurointia. Lähimmäisen kunnioitus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettemme kohtele ketään ihmistä väärin. Emme kiusaa ketään, emme anasta toiselta, emme valehtele. Kymmenen käskyä opettaa kunnioituksen merkityksen ihan käytännön tasolla, se myös näyttää käänteisesti ajateltuna, mitä synti käytännössä on. Sekin on Jumalan nerokkuutta, neuvoa ihmisiä näin selkeästi ja ymmärrettävästi. Fariseuksenkin kaltainen ihminen ymmärtää oman syntisyytensä, kun lukee nämä Jumalan viisaat käskyt ajatuksella.

On siis harhaanjohtavaa luopua Jumalan kymmenestä käskystä, tai sanoa syntiä vain ’virheiksi’. Näillä sanoilla on suuri ero: Virhe on tilapäinen erehdys, jonka ihminen itse voi korjata. Synti on elämää ilman Jumalaa. Sanaa ’synti’ ei uskalleta enää käyttää, koska se on niin musta ja synkkä sana, siinä kuuluu Jumalan tuomio ja ikuinen helvetti. Mutta kuten tässä on todettu, fariseusten kaltaiset ihmiset eivät ole tulleet rehelliseen synnintuntoon itsensä ja Jumalan edessä, ja ovat siksi vailla Pyhää Henkeä ja hänen puhdistavaa työtään. ’Fariseukset’ elävät harhaluulossa, luulevat olevansa turvassa, vaikka ovat oikeasti vaarassa jäädä Karitsan juhlista pois. Synti on tie pois Jumalan luota, se on valheen ja pimeyden tie. Synti täytyy jokaisen uskaltaa tunnustaa rehellisesti ensin itselleen, ja sitten Jumalalle, jotta Jeesus voisi lunastaa synnit ja aito vanhurskaus tapahtuisi.

Seurakuntien penkeissä istuu siis sekä fariseusten, että publikaanien kaltaisia ihmisiä. On myös kolmas ihmistyyppi, joka siellä penkissä voi istua. Hän on Pelastettu ja pyhitetty ihminen. Hänkin on tullut aikoinaan nöyrästi Jeesuksen ristin juurelle, kuten publikaani ja hänkin tekee hyviä tekoja, kuten fariseus. Jos et tunne häntä lähemmin, voit ehkä sekoittaa hänet jompaan kumpaan; fariseukseen tai publikaaniin. Älä kivitä, ennenkuin tunnet hänet. Hänessä asuu Pyhä Henki, joka ohjaa hänet tekemään hyviä tekoja, tai oikaisemaan harhaanjohtavaa Sanan tulkintaa. Pyhä Henki ohjaa häntä noudattamaan Jumalan ohjausta ja käskyjä. Et ehkä edes tiedä hänen hyviä tekojaan, koska hän ei niillä kerskaa. Ehkä luulet, että hän pitää itseään muita parempana, ehkä joku voi häntä kadehtiakin. Mutta hän on jo hengellisesti korkeammalla kuin maallisessa ’ylemmyyden’ tunteessa; hän kuuntelee Pyhää Henkeä, joka muokkaa häntä eheäksi, monin eri tavoin. Eheytyminen hengessä on puhdistumista turhasta painolastista, jota sielunvihollinen on kaatanut päälle ehkä jo vuosia. Vihollinen on aiheuttanut epävarmuutta, huonoa itsetuntoa, epäonnea, pelkoja, apeutta, häpeää, epäluottamusta ja paljon muita tuhoisia asioita. Pelastettu saa olla kiitollinen Jumalan työstä, saa iloita siitä, kun taakka kevenee, tieto ja ymmärrys Sanaa kohtaan kasvaa. Päällimmäinen tunne Pelastuneella on vapauden ja rauhan tunne ja hän luonnollisesti haluaisi kaikkien muidenkin pääsevän sisälle Jumalan totuuden ja rakkauden tuntemiseen.

Eläminen Jumalan totuudessa on mielen kirkastumista. Maailman monet synnit ja omatkin vanhat synnit paljastavat todelliset kasvonsa. Se, mille Pelastettu ennen oli kuin puolisokea, näkyy kirkkaasti totuuden valossa, synti on vertauskuvallisesti sanoen kuin iso musta mörkö, joka hallitsee maailmaa. Synti alkaa näyttää pahemmalta kuin ennen, siinä näkyy sielunvihollisen tuhoava vaikutus kaikkialla maan päällä. Pelastetulla käy sääliksi ihmisiä, jotka elävät vielä synnin sokeudessa, eivätkä ymmärrä omaa parastaan. Ehkä Pelastetun puhe maailman synnistä ja Jumalan käskyjen kuuntelemisesta voi kuulostaa jonkun korviin ’tekopyhältä’ tai tuomitsevalta. Kuulija ei vain ymmärrä, mitä Pelastettu jo tietää Jumalan totuudesta. Useimmiten väärät tulkinnat joko ihmisten suhteen, tai Sanan suhteen, perustuvat tietämättömyyteen. Antakaamme ne kaikki anteeksi.


”… ja pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.”

Paavalin kirje efesolaisille 4 : 24 – 25

”Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.”

Luukas 20 : 36

Photo by Lisa Fotios on Pexels.com