Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita

on

”Älkääkä tuomitko, ettei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.”

Luukas 6 : 37

Nämä Jeesuksen sanat ovat äärimmäisen tärkeitä suhteessa Jumalaan, ikuiseen elämään ja myös maanpäällisen elämän ihmissuhteisiin. Aika moni ei ymmärrä, että tässä jakeessa puhutaan myös siitä hetkestä, kun seisomme lopulta Jeesuksen edessä viimeisellä tuomiolla. Jeesus on lunastanut meille armon vanhoista synneistämme joita teimme ’luonnollisena ihmisenä’ ennen pelastusta ja sovitusta, mutta vanhurskauttamisen jälkeen Hän vaatii meiltä kaikilta kristityn käytöstä ja myös oikeaa sydämen asennetta suhteessa lähimmäisiin. Tästä voi lukea evankeliumeista useista eri kohdista, eikä millekään Jeesuksen sanoille voi ummistaa silmiään. Tämä asia kuuluu osana rakkauden lakiin, sillä on kyse rakkaudesta ja armosta vastaan viha ja kosto.

Katkeruus, viha, kauna, kostonhaluinen mieli, pahantahtoisuus, tuomitsevuus, ennakkoluuloisuus, anteeksiantamattomuus … nämä kaikki ovat sydämen saastaa joista pitää vapautua, jotta voi elää elävässä suhteessa Jeesuksen kanssa. Periaatteessa tämä on yksinkertainen asia, mutta joskus käytännössä vaikea. Toisen ihmisen aiheuttama pettymys ja paha mieli voivat nostaa mieleen negatiivisia ajatuksia kerta toisensa jälkeen, jopa vuodesta toiseen. Kun niille negatiivisille tunteille ja ajatuksille antaa vallan, ne kasvattavat sisimmässä turmiollista vihaa ja syövät ihmisen omaa terveyttä henkisesti ja lopulta myös fyysisesti. Puhumattakaan, että se tuhoaa ihmissuhteita. Ihmisten välillä voi olla vuosia kestäneitä kaunoja, joiden takia edes perheenjäsenet eivät keskustele keskenään, vaikka arjen rutiinit jaettaisiin saman katon alla.

Sananlaskut varoittavat väärästä seurasta:

”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.”

Sananlaskut 22 : 24 – 25

Jeesus ei oikeuta vihaan mistään syystä. Vihollistakin täytyy siunata ja hänen puolestaan rukoilla, kuten Raamatussa sanotaan. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pitäisi hyväksyä vääriä tekoja. Evankeliumin levityksenkään vuoksi ei saa lausua kadotustuomiota kenellekään, tämä on erittäin huomionarvoinen asia uskovien suhteessa epäuskoviin; ”älkää kadotustuomiota lausuko”. Jeesus on ainoa Kuningas, jolla on valta tuomita ja pelastaa.

”Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.”

Luukas 6 : 36

Jeesus haluaa, että sydämemme on puhdas ja aina valmis kohtaamaan Hänet rakkauden hengessä. Rukouksella voi pyytää Taivaan Isältä voimia vapautua vihan, katkeruuden ja tuomitsevuuden raskaasta ikeestä. Anteeksianto vapauttaa ihmisen onnellisempaan olotilaan ja rauhaan Kristuksessa. Joissakin tapauksissa rukousta voi joutua toistamaan useita kertoja, aina silloin kun väärät ajatukset nousevat mieleen.

Jumalan rakkauden ja armon tulee virrata vapaana Jeesuksesta ihmiseen ja sitä kautta eteenpäin muihin ihmisiin. Viha ja katkeruus toimivat tukoksena ikäänkuin hengenvaarallinen veritulppa toimii ihmisen verenkierrossa. Jumala ei halua esteitä Hänen rakkauden suunnitelmilleen. Tämä on niin tärkeä asia, ettei tätä voi toistaa liikaa, sillä ihmisen luonnolle on tyypillistä turhautua, kun joku loukkaa, tai ei elä Jumalan tahdon mukaista elämää. Joskus ihmiset vihastuvat toiseen ihmiseen myös vääristä syistä, kun alunperin syy onkin omissa teoissa ja joku siitä neuvoo. Silloin on kyse ihmisen omasta epärehellisyydestä ja vastuuntunnottomuudesta.

Viha on kompastuskivi, jota täytyy jokaisen varoa tietoisesti itsessään. Jumalan armo on todellista, mutta niin ovat myös Jeesuksen opetukset lähimmäisenrakkaudesta. Jeesus on Mestari ja Opettaja, jota meidän täytyy kuunnella, kun seuraamme Häntä. Vaikkakin epätäydellisinä, mutta silti halukkaina oppimaan ja kasvamaan rakkaudessa joka aamu uudelleen.

ARMOSTA ; Vaatiiko armo meiltä mitään ponnistuksia, vai tekikö Jeesus kaiken puolestamme ?

Luukkaan evankeliumi sanoo :Antakaa anteeksi niin teillekin anteeksi annetaan.’ Tämä jae aiheuttaa sellaisen kysymyksen, että asettaako Jeesus tässä ehtoja armolle ? Jotkut seurakunnat opettavat, että ’kerran pelastettu on aina pelastettu’, mutta on myös eriäviä näkemyksiä, että pelastuksen eteen täytyy nähdä vaivaa; kilvoitella ja valvoa, kuten Raamatussa sanotaan. Ymmärtäisin, että ’kilvoittelu’ tarkoittaa syntien vastustamista ja hyviä tekoja, ja ’valvominen’ tarkoittaa sitä, että olemme säännöllisesti rukousyhteydessä Jumalan kanssa ja luemme Raamattua. Toisin sanoen pidämme huolta uskostamme.

Jeesus varoittaa kyllä omavanhurskaudesta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meiltä odotettaisi kuuliaisuutta. Omavanhurskaus tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen tekee hyviä tekoja väärällä asenteella. Hyvät teot tulee tehdä rakkaudesta Jumalaa, Jeesusta ja lähimmäistä kohtaan. Ei niin, että ne tehtäisiin itsekkäästi oman egon pönkittämistä varten. Jeesus varoitti tästä, jotta ihmiset aina muistaisivat kuka on Kaikkivaltias Pyhä Jumala ja että emme yllä Hänen tasolleen omilla hyvillä töillämme.

Paavali kirjoitti : ”Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan ? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.”

Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille 5 : 6 – 7

Nostaisin tässä kohtaa esiin Jeesuksen sanat ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” (Luukas 23 : 34) Painotan Jeesuksen sanoja ’He eivät TIEDÄ mitä he tekevät’.

Maailmallinen ihminen, joka ei tunne Jeesusta henkilökohtaisesti, ei TIEDÄ tai tiedosta tekevänsä syntiä. Hän voi tietää sen jollakin tavalla teoreettisesti, koska on kuullut evankeliumista jossain, mutta hän ei ole tullut vielä synnintuntoon, eikä ole saanut hengellistä valaistusta Jumalan tahdosta. Hän rikkoo ymmärtämättään Jumalan tahtoa vastaan, eikä edes tiedä, että armo on häntäkin varten lunastettu.

Kun ihminen tulee uskoon, eli löytää Jeesuksen lunastaman armon omalle kohdalleen, hän tulee vanhurskaaksi. Tämän jälkeen hän oppii vähitellen tuntemaan Raamatun Sanaa ja Jumalan tahtoa. Sen jälkeen ihminen ei ole enää Jumalan tahdosta tietämätön. Hänellä on TIETO ja ymmärrys, joka alati kasvaa.

Raamattu sanoo suurinpiirtein näin; jolle on paljon annettu, siltä sitä enemmän kysytään. Mitä enemmän tiedämme Jumalan tahdosta, sitä enemmän meiltä vaaditaan kuuliaisuutta. Jos verrataan sitä koulumaailmaan, lukiolaiselta vaaditaan enemmän tietoa ja osaamista kuin ala-asteen oppilaalta. Tässä kohtaa emme voi enää vedota Jumalan edessä tietämättömyyteemme, joten emme voi enää elää niin maailmallisesti kuin aiemmin, jos haluamme todella seurata Jeesusta. Jumala tuntee meidät ja tietää sanomattakin, mikä on tietomme ja ymmärryksemme taso.

Tältä pohjalta on helpompi ymmärtää, miksi Raamattu puhuu täydellisestä armosta ja toisaalta kuitenkin Jeesus vaatii meiltä oikeita tekoja ja anteeksiantamusta, jotta mekin saisimme anteeksi taivaassa. Nämä sanat vaikuttavat ristiriitaisilta, mutta ovat kuitenkin johdonmukaisia, kun tarkemmin ajattelee. Armo on kuin pelastusrengas kaiken taustalla, mutta meiltä vaaditaan uimaan oppimista.

Taivaan Isän siunausta sinulle ❤

Image by Christo Anestev from Pixabay